kuulusteltava

substantiivi

1. Henkilö, joka on kuulustelun kohteena.

   Rikoksesta epäilty oli kuulusteltavana poliisilaitoksella.

Taivutus

yks. nom. kuulusteltava, yks. gen. kuulusteltavan, yks. part. kuulusteltavaa, yks. ill. kuulusteltavaan, mon. gen. kuulusteltavien kuulusteltavain, mon. part. kuulusteltavia, mon. ill. kuulusteltaviin.

Synonyymisanakirja

kuulusteltava

1. koehenkilö, kokelas, tutkittava.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kuulusteltava myönsi lopulta tietävänsä tapahtumista.
Poliisi pyysi kuulusteltavaa odottamaan huoneessa.
Kuulusteltava oli hermostunut.

Käännökset

Riimisanakirja

kuulusteltava rimmaa näiden kanssa:

haastateltava

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kuuluotain, kuulustelija, kuulustella, kuulusteltava, kuulustelu, kuulustelupöytäkirja