kuunari
substantiivi
-
purjelaiva, jolla on yleensä kaksi tai kolme mastoa
Heidän perheensä omistaa vanhan kuunarin.
Taivutus
yks. nom. kuunari, yks. gen. kuunarin, yks. part. kuunaria, yks. ill. kuunariin, mon. gen. kuunarien kuunareiden kuunareitten, mon. part. kuunareja kuunareita, mon. ill. kuunareihin.
Esimerkit
Kuunari purjehti kaukaisiin maihin.
Merimiehet työskentelivät kuunarilla.
Kuunarin kannella oli vilkas elämä.
Tämä kuunari on museoituna satamassa.
Kuunari toi mausteita idästä.
Etymologia
Peräisin ruotsin kielestä 'skonert', tarkoittaen eräänlaista purjealusta.
Käännökset
Liittyvät sanat
laivatyyppi, purjehduskuntoLäheisiä sanoja
kuunaama, kuunaamainen, kuunaan, kuunari, kuunkehä, kuunkierto