kuuromykkä
substantiivi
-
Henkilö, joka ei kuule eikä puhu.
Kuuromykkä kommunikoi viittomakielellä.
Taivutus
yks. nom. kuuromykkä, yks. gen. kuuromykän, yks. part. kuuromykkää, yks. ill. kuuromykkään, mon. gen. kuuromykkien kuuromykkäin, mon. part. kuuromykkiä, mon. ill. kuuromykkiin.
Esimerkit
Kuuromykkä nainen kommunikoi viittomakielellä.
Hän perusti järjestön auttaaakseen kuuromykkiä.
Kuuromykät tarvitsevat erityisiä apuvälineitä.
He kättelivät meitä ystävällisesti, mutta minun oli oltava melkein kuin kuuromykkänä, sillä laamanni kyllä puhui vähän saksaa, mutta laamanska ei sitäkään
Etymologia
Johdettu yhdistämällä sanat 'kuuro' ja 'mykkä'.
Käännökset
Liittyvät sanat
mykkäLäheisiä sanoja
kuuroittain, kuuroittainen, kuuromykkyys, kuuromykkä, kuuropilvi, kuurosade