kynnäs
substantiivi
-
Kapea maa-alue, joka erottaa kahta vesialuetta tai yhtä viljelylohkoa pellolta.
He ylittivät kynnäksen päästäkseen toiselle pellolle.
Taivutus
yks. nom. kynnäs, yks. gen. kynnään, yks. part. kynnästä, yks. ill. kynnääseen, mon. gen. kynnäiden kynnäitten, mon. part. kynnäitä, mon. ill. kynnäisiin kynnäihin.
Esimerkit
Vanha kynnäs kaivettiin ylös pellosta.
Kynnäs erotti kaksi maatilaa toisistaan.
He tasoittivat kynnäksen ennen puintia.
Etymologia
Alkuperä sanalle: viittaa vanhaan sanaan, joka tarkoittaa 'kumpua' maanviljelyssä.
Käännökset
| englanti |
spit |
| saksa | Nehrung (f), Landzunge (f) |
| puola | mierzeja (f) |
| venäjä | коса́ (f) |
Läheisiä sanoja
kynnyspuu, kynnysraha, kynnysvalot, kynnäs, kynnös, kynnöspelto