kysymä
substantiivi
-
jokin epäselvyyttä aiheuttanut asia
Käsiteltävänä oli eräs tärkeä kysymä.
Taivutus
yks. nom. kysymä, yks. gen. kysymän, yks. part. kysymää, yks. ill. kysymään, mon. gen. kysymien kysymäin, mon. part. kysymiä, mon. ill. kysymiin.
Esimerkit
Tässä ei ole kysymä mistään erityisestä.
Tärkein kysymä on miten edetä.
Tämä kysymä kaipaa selvennystä.
Elisabet ei vieläkään uskaltanut kysymällä päästä varmuuteen, oliko lapsi tuomittu kuolemaan vai pelastunut
Etymologia
Johtuu sanasta 'kysymys', lyhyempi tai arkisempi muoto, johdin '-mä' viittaa teon tulokseen.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kysymyslause, kysymysmerkki, kysymyssarja, kysymä, kysyntä, kysyvä