laki (2)

substantiivi

  1. Yläpinta tai huippu, erityisesti vuoren tai kukkulan korkein kohta.

    Vuoren laki häämötti horisontissa.
Taivutus

yks. nom. laki, yks. gen. lain, yks. part. lakia, yks. ill. lakiin, mon. gen. lakien, mon. part. lakeja, mon. ill. lakeihin.

Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:

Synonyymisanakirja

laki (2)

  1. huippu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Se katto muodostaa rakennuksen lain.
Laki on alueen korkein kohta.
Vuoren laki oli peittynyt lumeen.

Sanonnat

"Coolidgen Laki : Kadonnut esine löytyy heti, kun olet ostanut uuden."

"Coolidgen Laki: Aina kun ei halua jotain, saa sen."

"Darwinin laki: syöpä parantaa tupakoinnin."

"Eipä sitä koira purrut, jonk’ on laki langettanut."

"Ettoren Laki: Toinen kaista on aina nopeampi – Barbara Ettore."

Liittyvät sanat

lex, laki, massavaikutus, taannehtia

Läheisiä sanoja

lakeija, lakeinen, lakeus, laki, lakialoite, lakiasia

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro