lehvä
substantiivi
-
lehtien, varsien tai oksien kokoelma
Lehvässä on monenlaisia vihreitä lehtiä.
Taivutus
yks. nom. lehvä, yks. gen. lehvän, yks. part. lehvää, yks. ill. lehvään, mon. gen. lehvien lehväin, mon. part. lehviä, mon. ill. lehviin.
Esimerkit
Kasvin lehvä on tummanvihreä.
Lehvä luonnossa tarjoaa suojaa pieneläimille.
Puiden lehvä suodattaa auringonvaloa.
Tulupjevin talon suuri rakennus oli Nevan rannalla ja sen kummallakin puolen oli sille kuuluvaa asumatonta maata, joten se omine apurakennuksineen ja tuuheine puutarhoineen oli kuin mikäkin suunnaton maakartano, joka on sysännyt kaupungin rakennukset loitommas luotansa ja keskellä kaukaista hälinää häiritsemättä nauttii maalaista rauhaa lehväinsä vihreydessä
Ruveta nyt haukottelemaan ja hyvästelemään ja siirtyilemään makuuhuoneisiin juuri silloin, kun värilyhtyjen rivi rantatöyräällä vasta oli sytytetty ja kun puutarhan pimeät käytävät salaperäisesti valaistuivat alkavassa kuutamossa valon seuloutuessa ylitsekasvaneiden lehväin välitse niin että hyvin näki kävellä minne tahtoi puutarhan perimpiinkin soppiin
Taaskin elävä esimerkki ensi polven voimattomuudesta sivistystä vastaan! - - - Huvilan kohdalta aleni niittyinen rinne mutkikkaalle joelle, joka, tervaleppien kumartuessa kummaltakin puolen sen ylitse tiheäksi lehväkatokseksi, vuolaasti virtasi vihreässä varjossa
Etymologia
Alkuperä suomenkielisestä sanasta tarkoittaen puun tai kasvin osaa, oksaa tai haaraa, jossa on lehtiä.
Käännökset
Liittyvät sanat
vastasLäheisiä sanoja
lehtoraatti, lehtori, lehvistö, lehvä, lehvästö, lei
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä