liima

substantiivi

  1. Kynä tai muu aine, jota käytetään liittämiseen.

    Tarvitsen liimaa korjatakseni tämän esineen.
Taivutus

yks. nom. liima, yks. gen. liiman, yks. part. liimaa, yks. ill. liimaan, mon. gen. liimojen liimain, mon. part. liimoja, mon. ill. liimoihin.

Synonyymisanakirja

liima

  1. sideaine.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Tarvitsen liimaa askarteluprojektiin.
Liima pitää paperit hyvin yhdessä.
Hän pyrki käyttämään ekoliimaa.

Etymologia

Alkuperä viittaa germaaniseen kantasana 'lim', eli kiinnittää tai sitoa.

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame liibma, ruotsi lim. Englanniksi glue

Slangisanakirja

  • imppari: liimanhaistelija

  • liimaletti: rasvattu tukka

Riimisanakirja

liima rimmaa näiden kanssa:

kuumaliima, lennokkiliima, kumiliima, paperiliima, epoksiliima, hartsiliima, kontaktiliima, muoviliima, kasviliima

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kasviliima, stikki, hartsilakka, hartsiliima, paperiliima

Läheisiä sanoja

liikutus, liila, liilanvärinen, liima, liimaantua, liimakangas

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro