loppusoinnullinen

adjektiivi

  1. Sana, joka kuvaa runoudessa tai laulussa käytettävää loppusointua, jossa sanojen loppuäänteet ovat samankaltaisia.

    Runo oli loppusoinnullinen, ja sen rytmi sai kuulijat lumoihinsa.

Synonyymisanakirja

loppusoinnullinen

  1. riimitetty, rimmaava.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Loppusoinnullinen viittaa kielelliseen ilmiöön, jossa sanojen loput äänteet sointuvat yhteen, luoden harmonista ja rytmistä kauneutta. Loppusoinnut ovat erityisen tärkeitä runoudessa ja musiikissa, sillä ne auttavat luomaan rytmiä ja muistettavuutta. Suomalaisessa runoudessa loppusoinnut ovat olleet perinteinen ja tärkeä elementti, ja niitä käytetään usein yhdessä muiden rytmisten keinojen kanssa, kuten alliteraation tai metriikan, kanssa. Esimerkiksi vanhoissa kansanlauluissa ja runoissa loppusoinnut ovat yleisiä, ja ne auttavat luomaan yhteyden kuulijan ja tekstin välillä.

Riimisanakirja

loppusoinnullinen rimmaa näiden kanssa:

kuninkaallinen, sotilaallinen, puolisotilaallinen, merisotilaallinen, maallinen, ylimaallinen, isänmaallinen, kiihkoisänmaallinen, epäisänmaallinen, yltiöisänmaallinen

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

aleksandriini, riimillinen, runo

Läheisiä sanoja

loppusilaus, loppusileä, loppusivu, loppusoinnullinen, loppusoinnuton, loppusointu

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro

Keskustelu