möyrinä
substantiivi
-
äänetön tai matala ääni, joka syntyy möyriessä
Kuulin metsässä heikkoa möyrinää.
Taivutus
yks. nom. möyrinä, yks. gen. möyrinän, yks. part. möyrinää, yks. ill. möyrinään, mon. gen. möyrinöiden möyrinöitten möyrinöjen möyrinäin, mon. part. möyrinöitä möyrinöjä, mon. ill. möyrinöihin.
Esimerkit
Kaukaisuudesta kuului möyrinä.
Möyrinä tuli läheisestä metsiköstä.
Vatsan möyrinä oli hyvin kova.
Etymologia
Äänne tai melu, joka syntyy möyrimisen seurauksena.
Käännökset