maharadža
substantiivi
-
nimitys, jota käytettiin Intiassa hallitsijasta tai ruhtinaasta
Maharadža oli Intian kuninkaallinen titteli.
Etymologia
Alkuperä hindin ja sanskritin sanasta mahar?ja, joka tarkoittaa 'suurta kuningasta'.
Käännökset
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
Läheisiä sanoja
mahapalkka, mahapiironki, mahapuoli, maharadža, maharauhanen, mahasyöpä