mestarintitteli
substantiivi
-
kunniamaininta tai arvonimi jostakin erikoista taidosta tai voitoista
Hän voitti mestarintittelin painonnostossa.
Taivutus
yks. nom. mestarintitteli, yks. gen. mestarintittelin, yks. part. mestarintitteliä, yks. ill. mestarintitteliin, mon. gen. mestarintittelien mestarintitteleiden mestarintitteleitten, mon. part. mestarintittelejä mestarintitteleitä, mon. ill. mestarintitteleihin.
Synonyymisanakirja
mestarintitteli
-
mestaruus, mestaruusnimike, mestaruus.
Esimerkit
Hänelle myönnettiin mestarintitteli kilpailun jälkeen.
Mestarintitteli on suuri kunnia urallaan.
Kilpailijat tavoittelivat mestarintitteliä.
Käännökset
Läheisiä sanoja
mestariluokka, mestariluomus, mestarinkirja, mestarintitteli, mestarinäyte, mestarismies