miekka

substantiivi

  1. Teräase, jota käytetään taisteluissa leikkuuseen tai pistämiseen.

    Ritarin miekka oli kirkkaasti kiillotettu.
Taivutus

yks. nom. miekka, yks. gen. miekan, yks. part. miekkaa, yks. ill. miekkaan, mon. gen. miekkojen miekkain, mon. part. miekkoja, mon. ill. miekkoihin.

Synonyymisanakirja

miekka

  1. kalpa.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Ritarilla oli terävä miekka vyöllään.
Miekkaa käytettiin taistelussa.
Miekka kimalsi auringonvalossa.

Etymologia

Germaaninen alkuperä, tarkoittaa perinteistä taisteluasetta.

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro möök, karjala mjuäccju, pohjoissaame miehkki, gootti mekeis. Englanniksi sword

Slangisanakirja

  • fekta : Mitä ois Zorro ilman fektaa?

  • flektaa: miekkailla

  • miekkari: mielenosoitus : Oisko tänää mitää miekkarii tiedos?

Sanonnat

"Huumori on kuin kuminen miekka, jolla voi sohaista arkaan paikkaan ilman verenvuodatusta."

"Olin nuori, notkui miekka."

"Ratkaiskoon miekka ellei viisaus osaa."

"Terävin miekka on se jota ei koskaan paljasteta."

Riimisanakirja

miekka rimmaa näiden kanssa:

kurjenmiekka, tohtorinmiekka, lyömämiekka

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kaksiteräinen, tohtorinmiekka, teräase, yksiteräinen, paljas

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro