muikea

adjektiivi

1. ilmeiltään ovela tai äkkipikainen

   Kettu näytti muikealta saadessaan saaliinsa.

Taivutus

yks. nom. muikea, yks. gen. muikean, yks. part. muikeaa muikeata, yks. ill. muikeaan, mon. gen. muikeiden muikeitten muikeain, mon. part. muikeita, mon. ill. muikeihin muikeisiin.

Synonyymisanakirja

muikea

1. kierosilmäinen, vekslata, hapan.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänellä oli muikea hymy kasvoillaan.
Muikea maku yllätti kaikki.
Omenoissa oli muikea sävy.

Eteensä kertyy maalaissakki, jolle hän saarnaa: "Mie Petroraatista reissuan työmies- ja sotamiesraatista..." Kas niin: siksipä onkin nyt oivan jassimme, aatteitaan turinoivan, matkaan annettu Petrogradista ryssä, kai jostakin komissariaatista: musta ja muikea siviiliryssä, laiha, ja varrelta väärä ja kyssä, - ehkä hän, raukka, on rintamakarkuri, tai punajoukoista poistunut arkuri? Mutta nyt miehemme meidän jo selittää, miksi niin hiljainen on veli tää: "Siksi, kun hän vuan venäjänkieltä huastaa, on mukkaani laitettu sieltä

Käännökset

Riimisanakirja

muikea rimmaa näiden kanssa:

huikea, puikea, vastapuikea, suikea, tuikea

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

muhvi, muhviliitos, muija, muikea, muikeasti, muikistaa