muinaistaru
substantiivi
-
muinainen tarina tai legenda
Kalevala kertoo muinaistaruista, jotka ovat periytyneet sukupolvilta toisille.
Taivutus
yks. nom. muinaistaru, yks. gen. muinaistarun, yks. part. muinaistarua, yks. ill. muinaistaruun, mon. gen. muinaistarujen, mon. part. muinaistaruja, mon. ill. muinaistaruihin.
Esimerkit
Muinaistaruista oppii paljon vanhoista ajoista.
Tämä on yksi kuuluisimmista muinaistaruista.
Muinaistaruissa on paljon symboliikkaa.
Etymologia
Yhdistelmä sanoista 'muinainen' ja 'taru', viitaten vanhoihin tarinoihin ja legendoihin.
Käännökset
Läheisiä sanoja
muinaisruno, muinaisrunous, muinaissuomalainen, muinaistaru, muinaistiede, muinaistieteellinen