nominatiivi

substantiivi

  1. sanaluokka, jota käytetään perusmuodossa

    Finnish nouns are in the nominative case in their dictionary form.
  1. Substantiivin, verbin, adjektiivin tai numeraalin taivuttamaton muoto.

Synonyymisanakirja

nominatiivi

  1. nominatiivisija, subjektisija.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Nominatiivi on suomen kielen perusmuoto.
Subjektina sana on usein nominatiivissa.
Nominatiivi on tärkeä sijamuoto kieliopissa.
Lapsi oppii käyttämään nominatiivia ensimmäiseksi.
Nominatiivia käytetään kun ilmoitetaan koko nimi.

Etymologia

Latinasta 'nominativus', joka tarkoittaa nimellistä.

Riimisanakirja

nominatiivi rimmaa näiden kanssa:

datiivi, sedatiivi, negatiivi, värinegatiivi, predikatiivi, indikatiivi, sikkatiivi, ablatiivi, elatiivi, allatiivi

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

obliikvisija, akkusatiivi, nimentö, kahdeksan, monikko

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro