norjan kieli

substantiivi

  1. Norjan virallinen kieli, joka kuuluu germaanisiin kieliin.

    Hän opiskeli norjan kieltä yliopistossa.
Taivutus

yks. nom. norjan_kieli, yks. gen. norjan_kielen, yks. part. norjan_kieltä, yks. ill. norjan_kieleen, mon. gen. norjan_kielten norjan_kielien, mon. part. norjan_kieliä, mon. ill. norjan_kieliin.

Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:

Synonyymisanakirja

norjan kieli

  1. norja (2), norja.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Norjan kieli on sukua ruotsille ja tanskalle.
Hän opiskelee norjan kieltä yliopistossa.
Norjan kielen kurssit alkavat syyskuussa.

Etymologia

Perustuu Skandinavian maantieteeseen, viittaa Norjassa puhuttavaan kieleen.

Sanonnat

"Hän juoksee henki kurkussa ja kieli vyön alla."

"Hän juoksee henki kurkussa ja kieli vyön alla. (= Hän juoksee niin kovaa kuin pystyy.)"

"Kieli keskellä suuta."

"Kieli kärkkäältä palaa."

"Kieli on ihmisen paras osa."

Riimisanakirja

norjan kieli rimmaa näiden kanssa:

korean kieli, heprean kieli, arabian kieli, italian kieli, albanian kieli, romanian kieli, persian kieli, serbokroatian kieli, latvian kieli, espanjan kieli

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

norja, bokmål, virkakieli, venäjä

Läheisiä sanoja

nordistiikka, norja, norjalainen, norjan kieli, norjankielinen, norjatar

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro