norsu

substantiivi

  1. Suuri nisäkäs Afrikassa ja Aasiassa.

    Norsut ovat tunnettuja suurista korvistaan.
Taivutus

yks. nom. norsu, yks. gen. norsun, yks. part. norsua, yks. ill. norsuun, mon. gen. norsujen, mon. part. norsuja, mon. ill. norsuihin.

Synonyymisanakirja

norsu

  1. elefantti.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Norsu on suurin maanisäkäs.
Norsut elävät pääasiassa Afrikassa.
Hän näki ensimmäistä kertaa norsun eläintarhassa.

Etymologia

Lainattu ruotsin sanasta 'noshörning', joka tulee saksan sanasta 'Nashorn'.

mursu (mursu) and venäjä nosorog (rhinoceros). Englanniksi elephant

Slangisanakirja

  • norsuuntua: olla raskaana

Sitaatit

  • "Muurinmurtaja! Meidän rappukäytävässä on norsu!"

  • "Jopa tuossa apina vastaan norsu -taistelussa oli potentiaalia, mutta mikä ihme saa sinut kohtelemaan työntekijöitä kuin ihmisiä. Se on täyttä hulluutta!"

  • "(osoittaa taivaalle) "Katsokaa, norsu!"

Riimisanakirja

norsu rimmaa näiden kanssa:

korsu

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

posliinikauppa, elefantti, mammutti

Läheisiä sanoja

norppa, norri, norssi, norsu, norsunluu, norsunluunvalkoinen

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro