nousutavu
substantiivi
-
Kieliopillinen termi runossa tai proosassa, joka tarkoittaa nousevaa tavua.
Runo oli tarkkaan rytmitetty käyttäen nousutavuja.
Taivutus
yks. nom. nousutavu, yks. gen. nousutavun, yks. part. nousutavua, yks. ill. nousutavuun, mon. gen. nousutavujen, mon. part. nousutavuja, mon. ill. nousutavuihin.
Esimerkit
Sanan nousutavu on painollinen.
Opettaja selitti nousutavun merkityksen.
Nousutavu vaikuttaa sanan painotukseen.
Etymologia
Yhdistelmä sanoista 'nousta' ja 'tavu', viittaa tavuuteen, joka korostuu ääntäessä.
Käännökset
Läheisiä sanoja
nousupaine, noususuhdanne, noususuunta, nousutavu, nousuvesi, noutaa