nukka
substantiivi
-
Pienen tukevan kankaan tai karvapeitteen osa, kuten maton tai huovan pehmeä pinta.
Sohvani nukka on alkanut kulua vuosien myötä.
Taivutus
yks. nom. nukka, yks. gen. nukan, yks. part. nukkaa, yks. ill. nukkaan, mon. gen. nukkien nukkain, mon. part. nukkia, mon. ill. nukkiin.
Esimerkit
Maton nukka oli pehmeä.
Äiti pyyhki pölyä ja nukkaa pois.
Nukkaa kertyy usein pyyhkeen pintaan.
Etymologia
Todennäköisesti laina skandinaavisista kielistä, joissa sana merkitsee pehmyttä kuitua tai karvaa.
Käännökset
Liittyvät sanat
silkkisametti, nukkasolmu, nukkasihti, sametinhieno, nukittaaLäheisiä sanoja
nukenvaunut, nukittaa, nukitus, nukka, nukkaantua, nukkaantumaton