nurkkakivi
substantiivi
-
Peruskivi, joka tukee rakennusta.
Nurkkakivi asetettiin juhlallisesti paikalleen.
Taivutus
yks. nom. nurkkakivi, yks. gen. nurkkakiven, yks. part. nurkkakiveä, yks. ill. nurkkakiveen, mon. gen. nurkkakivien, mon. part. nurkkakiviä, mon. ill. nurkkakiviin.
Esimerkit
Perustus laskettu nurkkakiven ympärille.
Nurkkakivi merkitsi rakennuksen aloitusta.
Etymologia
Sana, joka koostuu 'nurkka' ja 'kivi', ja voi viitata tärkeään perustavaan kiveen, joka on kulmassa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
nurkkaaja, nurkkahylly, nurkkakaappi, nurkkakivi, nurkkakunta, nurkkakuntainen