oikeustutkinto
substantiivi
-
Ala, josta saadaan pätevyys harjoittaa oikeudellista toimintaa tai työskennellä oikeudellisilla aloilla.
Hän suoritti oikeustutkinnon yliopistossa.
Taivutus
yks. nom. oikeustutkinto, yks. gen. oikeustutkinnon, yks. part. oikeustutkintoa, yks. ill. oikeustutkintoon, mon. gen. oikeustutkintojen, mon. part. oikeustutkintoja, mon. ill. oikeustutkintoihin.
Esimerkit
Oikeustutkinnon suorittaminen on vaativa prosessi.
Hän valmistui oikeustutkinnosta kiitettävin arvosanoin.
Oikeustutkinto avaa ovia moniin uramahdollisuuksiin.
Etymologia
Koostuu osista 'oikeus' (laki) ja 'tutkinto' (opintokokonaisuus tai koulutustaso)
Käännökset
Riimisanakirja
oikeustutkinto rimmaa näiden kanssa:
tutkinto, virkatutkinto, saarnalupatutkinto, pastoraalitutkinto, kielitutkinto, välitutkinto, diplomitutkinto, ammattitutkinto, kuljettajantutkinto, arkkitehdintutkinto
Läheisiä sanoja
oikeustoimikelpoinen, oikeustoimikelpoisuus, oikeusturva, oikeustutkinto, oikeusupseeri, oikeusvaikutus