ompelu
substantiivi
-
Toiminta, jossa kangasta kiinnitetään yhteen ompeleilla.
Ompelu on taito, joka vaatii harjoittelua.
Taivutus
yks. nom. ompelu, yks. gen. ompelun, yks. part. ompelua, yks. ill. ompeluun, mon. gen. ompelujen ompeluiden ompeluitten, mon. part. ompeluja ompeluita, mon. ill. ompeluihin.
Esimerkit
Ompelu on hänen suosikkiharrastuksensa.
Hän vietti viikonlopun ompeluprojektin parissa.
Ompelutaito on erittäin arvokas käytännön taito.
Etymologia
Perusmuoto verbistä 'ommella'.
Käännökset
Riimisanakirja
ompelu rimmaa näiden kanssa:
korko-ompelu, pohjaompelu, taideompelu, päällikeompelu, koneompelu, koristeompelu, revinnäisompelu, pukuompelu, koruompelu
Liittyvät sanat
suturaatio, pukuompelu, käsityöliike, lankarullaLäheisiä sanoja
ompele, ompelija, ompelimo, ompelu, ompelukehys, ompelukone