osattomuus
substantiivi
-
Tilanne, jossa jotain puuttuu tai jää saamatta.
Osattomuus koulutuksesta voi johtaa syrjäytymiseen.
Taivutus
yks. nom. osattomuus, yks. gen. osattomuuden, yks. part. osattomuutta, yks. ill. osattomuuteen, mon. gen. osattomuuksien, mon. part. osattomuuksia, mon. ill. osattomuuksiin.
Synonyymisanakirja
osattomuus
-
osan puuttuminen, osattomuudentila, sivullisuus.
Esimerkit
Osattomuus voi aiheuttaa turhautumista.
Yhteiskunnan osattomuus on haaste.
He kokivat osattomuutta uudessa ryhmässä.
Etymologia
Johdettu sanasta 'osaton'
Käännökset
Riimisanakirja
osattomuus rimmaa näiden kanssa:
alastomuus, hampaattomuus, selkärangattomuus, rahattomuus, tahattomuus, rauhattomuus, asiattomuus, viattomuus, ajattomuus, rajattomuus