otsa
substantiivi
-
Pään yläosa kulmien yläpuolella.
Hän pyyhki hien otsaltaan.
Taivutus
yks. nom. otsa, yks. gen. otsan, yks. part. otsaa, yks. ill. otsaan, mon. gen. otsien otsain, mon. part. otsia, mon. ill. otsiin.
Esimerkit
Hän pyyhki hien otsaltaan.
Otsalla oli pieni haava.
Aurinko paistoi suoraan otsaan.
Etymologia
Alkuperä kantasuomesta; liittyy pään etuosaan, joka on silmien yläpuolella.
suomalais-ugrilainen kantakieli onca; sukulaissanat viro ots (extremity). Englanniksi forehead
Käännökset
| englanti |
brow, forehead |
Slangisanakirja
-
otsaa: uskallusta / rohkeutta / julkeutta : Jo on jätkällä otsaa tulla viel tänne takas!
Sitaatit
"Pöydälle yön hiljaisuudessa toimettomuuden vuoksi ristittyjen käsiensä päälle nukahtanut apupäivystäjä heräsi, ja otsa vielä kiinni käsissään näki vieressään seisovan pataljoonan valvojan jalat. Apupäivystäjä kuitenkin oli ajatuksiltaan vikkelä mies ja nosti päänsä sanoen "Aamen" kuin rukouksen lopuksi, eikä jäänyt kiinni nukkumisesta päivystysvuorollaan."
Liittyvät sanat
ryppy, hikipäissä, hikipäissään, Warkanyn oireyhtymä, frontaalinenLäheisiä sanoja
otollisesti, otollisuus, otos, otsa, otsaharja, otsahius