otsaluu
substantiivi
-
Kallon etuosa, joka muodostaa otsan.
Onnettomuudessa hänen otsaluunsa murtui.
Taivutus
yks. nom. otsaluu, yks. gen. otsaluun, yks. part. otsaluuta, yks. ill. otsaluuhun, mon. gen. otsaluiden otsaluitten, mon. part. otsaluita, mon. ill. otsaluihin.
Esimerkit
Otsaluu suojasi kallon etuosaa.
Otsaluu murtui tapaturmassa.
Hän tunsi päänsäryn otsaluun alueella.
Etymologia
Yhdistelmä sanoista 'otsa' ja 'luu'.
Käännökset
| englanti |
frontal bone |
Riimisanakirja
otsaluu rimmaa näiden kanssa:
lonkkaluu, olkaluu, leukaluu, alaleukaluu, yläleukaluu, telaluu, seulaluu, paluu, lapaluu, kotiinpaluu
Läheisiä sanoja
otsakihara, otsalamppu, otsalohko, otsaluu, otsanahka, otsanauha