päivänkoite
substantiivi
-
Aamuvarhainen aika, jolloin alkaa sarastaa päivä.
Aamuvarhaisella päivänkoite oli kaunis.
Taivutus
yks. nom. päivänkoite, yks. gen. päivänkoitteen, yks. part. päivänkoitetta, yks. ill. päivänkoitteeseen, mon. gen. päivänkoitteiden päivänkoitteitten, mon. part. päivänkoitteita, mon. ill. päivänkoitteisiin päivänkoitteihin.
Esimerkit
Päivänkoite tuo valoa horisonttiin.
Aamu alkoi päivänkoitteessa.
He heräsivät juuri päivänkoitteessa.
Etymologia
Johdettu 'päivä' (day) -sanasta, joka tarkoittaa päivän ensisäteitä tai aamunkoittoa.
Käännökset
| englanti |
crack of dawn |
| ranska | lever du soleil (m), potron-minet |
| saksa | Sonnenaufgang (m) |
| kreikka | ανατολή (f) |
| unkari | napkelte, napfelkelte |
| italia | levar del sole (m), aurora (f), alba (f), primo sole (m), sorgere del sole (m) |
| latina | oriens (m) (f), aurora (f), ortus (m) |
| puola | wschód słońca (m) |
| romania | răsărit de soare |
| venäjä | восхо́д со́лнца (m), (утренний у́тренняя) заря́ (f), рассве́т (m), восхо́д (m) |
| ruotsi | soluppgång |
Läheisiä sanoja
päivänkakkara, päivänkierto, päivänkohtainen, päivänkoite, päivänkoitto, päivänlilja