paalu
substantiivi
-
pitkä, yleensä pystysuora tukitanko, joka sijoitetaan maahan
Aidan tukena käytettiin vahvaa paalua.
Taivutus
yks. nom. paalu, yks. gen. paalun, yks. part. paalua, yks. ill. paaluun, mon. gen. paalujen, mon. part. paaluja, mon. ill. paaluihin.
Synonyymisanakirja
paalu
-
tukipuu, pylväs, tolppa, vaarna, pönkkä, tukipilari.
Esimerkit
Rakennuksen perusta vaatii tukevat paalut.
Paaluja käytetään myös siltarakentamisessa.
Paalutus takaa rakenteen vakauden.
Etymologia
Muinaisgermaaninen 'stola-', tarkoittaen tolppaa tai pystypuuta.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi paale. Englanniksi pole
Käännökset
| englanti |
stake standard pile, stilt stanchion |
| ranska | pilotis (m), appui (m), étançon (m), pieu (m), pal (m), tuteur (m), jalon (m), pal, pieu |
| italia | trampolo (m), sostegno (m), puntello (m), palo (m), paletto (m), picchetto (m), piolo (m), stecca (f), rogo, palo |
| venäjä | сва́я (f), столб (m), подпо́рка (f), сто́йка (f), пи́ллерс (m) qualifier a support for the ship's deck, коло́нна (f), кол (m), ко́лышек (m) qualifier small, tent stake, штаке́тина (f) |
| saksa | Pfosten (m), Stütze (f), Pfeiler (m), Ständer (m), Strebe (f), Haltestange (f), Runge (f), Wagenrunge (f), Standrohr, Pfahl (m), Pflock (m), Marterpfahl (m), Pfahl, Pfahl (m) gloss stake |
| kreikka | ορθοστάτης (m), στύλος (m), πάσσαλος, παλούκι (m), πάσσαλος (m), παλούκι |
| unkari | oszlop, karó, cölöp |
| ruotsi | stolpe, stötta, stör, påle |
| latina | tālea (f), pālus (m), stilus (m), sudis (f), ridica (f) |
| puola | pal (m), kół (m), słup |
| romania | par (m), pichet |
Slangisanakirja
-
raha : Onks kellää paaluu, mun pitäis päästä Stogikseen.
Riimisanakirja
paalu rimmaa näiden kanssa:
rajapaalu, merkkipaalu, toteemipaalu, peruspaalu, sumupaalu, häpeäpaalu
Liittyvät sanat
rajapaalu, peruspaalu, teili, teilipuu, toteemiLäheisiä sanoja
paalittaa, paalitus, paalituskone, paalu, paaluaita, paalujuntta