parru
substantiivi
-
Pitkä ja vahva puupalkki, joka tavallisesti käytetään rakennuksissa tukena.
Rakentajat nostivat painavan parrun paikoilleen.
Taivutus
yks. nom. parru, yks. gen. parrun, yks. part. parrua, yks. ill. parruun, mon. gen. parrujen, mon. part. parruja, mon. ill. parruihin.
Esimerkit
Rakennuksessa käytettiin tukevia parruja.
Parrut kannattelivat talon kattoa.
Vanha parru piti vielä hyvin pintansa.
Etymologia
spar-, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi sparre. Englanniksi beam
Käännökset
Slangisanakirja
-
miehen sukuelin : Tuleeks sit parruu inee, karju:)?
Liittyvät sanat
puomi, kattopalkki, kattoparru, pölkky, malkaLäheisiä sanoja
parrasvalot, parraton, parroittua, parru, parsa, parsakaali