peitsari
substantiivi
-
Joukko-osaston sotilas, joka käyttää peistä.
Peitsari ratsasti eturintamassa.
Taivutus
yks. nom. peitsari, yks. gen. peitsarin, yks. part. peitsaria, yks. ill. peitsariin, mon. gen. peitsarien peitsareiden peitsareitten, mon. part. peitsareja peitsareita, mon. ill. peitsareihin.
Synonyymisanakirja
peitsari
-
vetäjä, tahdinnäyttäjä, vauhdinpitäjä.
Esimerkit
Keskiaikainen peitsari valmistautui taisteluun.
Peitsari kantoi pitkää peitsettä mukanaan.
Ratsuväen peitsari oli pelottava näky.
Etymologia
Tarkoittaa sotilasta tai henkilöä, joka kantaa peitsiä, kehittynyt sanasta 'peitsi'.
Käännökset
| englanti |
pacer |