penni

substantiivi

  1. Suomen rahayksikkö, jota käytettiin ennen euroa.

    Hän löysi vanhan pennin lattialta.
Taivutus

yks. nom. penni, yks. gen. pennin, yks. part. penniä, yks. ill. penniin, mon. gen. pennien, mon. part. pennejä, mon. ill. penneihin.

Synonyymisanakirja

penni

  1. sentti, sentiimi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Penninvenyttäjä tunnetaan säästäväisyydestään.
Hänellä ei ollut penniäkään taskussaan.
Ennen käytettiin pennipohjaisia valuuttoja.

Etymologia

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi penning. Englanniksi penny

Slangisanakirja

  • pennit jonoon / markat jonoon: lopputili : Mä sanoin mesulle, et paas markat jonoon!

  • spennarit: penniluistimet (?)

Sanonnat

"Väärä penni viepi suorannii pennin."

Riimisanakirja

penni rimmaa näiden kanssa:

antenni, piiska-antenni, tutka-antenni, suunta-antenni, dipoliantenni, satelliittiantenni, ferriittiantenni, radioantenni, televisioantenni

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

penny, venyttää, pitkä

Läheisiä sanoja

penkoa, pennalismi, penne, penni, pennikorotus, pennilinja

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro