perusluonne
substantiivi
-
Henkilön tai asian perusominaisuudet ja -piirteet.
Hänen perusluonteensa on lämmin ja ystävällinen.
Taivutus
yks. nom. perusluonne, yks. gen. perusluonteen, yks. part. perusluonnetta, yks. ill. perusluonteeseen, mon. gen. perusluonteiden perusluonteitten, mon. part. perusluonteita, mon. ill. perusluonteisiin perusluonteihin.
Esimerkit
Hänen perusluonne on ystävällinen.
Perusluonne ei muutu helposti.
Jokaisen ihmisen perusluonne on ainutlaatuinen.
Etymologia
Yhdistelmä sanoista 'perus-' ja 'luonne', viitaten henkilön tai asian perusluonteeseen.
Käännökset
Riimisanakirja
perusluonne rimmaa näiden kanssa:
luonne, taistelijaluonne, taiteilijaluonne, peluriluonne, kansanluonne, erakkoluonne, yleisluonne, ihmisluonne
Liittyvät sanat
olemusLäheisiä sanoja
peruslinja, peruslukema, perusluku, perusluonne, perusluonteinen, perusmaksu