piano
substantiivi
-
soitin, jossa ääni syntyy vasaroiden lyödessä kieliä
Hän soitti Beethovenia pianolla.
Taivutus
yks. nom. piano, yks. gen. pianon, yks. part. pianoa, yks. ill. pianoon, mon. gen. pianojen, mon. part. pianoja, mon. ill. pianoihin.
Esimerkit
Hän soittaa pianoa joka ilta.
Piano on kaunis soitin.
Pianotunnit alkoivat tänä syksynä.
Pianossa on mustavalkoiset koskettimet.
Hän osti vanhan
Etymologia
italian 'piano', joka tarkoittaa 'hiljaa'; myös soittimen nimitys
Käännökset
Sanonnat
"Harppu on alaston piano."
Liittyvät sanat
piano-oppilas, flyygeli, cembalo, toccataLäheisiä sanoja
pianissimo, pianisti, pianistinen, piano, piano-oppilas, pianohaitari