pianoharmonikka
substantiivi
-
soitin, joka yhdistää pianon ja harmonikan
Pianoharmonikan lävitse kulki kaunis melodia.
Taivutus
yks. nom. pianoharmonikka, yks. gen. pianoharmonikan, yks. part. pianoharmonikkaa, yks. ill. pianoharmonikkaan, mon. gen. pianoharmonikkojen pianoharmonikkain, mon. part. pianoharmonikkoja, mon. ill. pianoharmonikkoihin.
Synonyymisanakirja
pianoharmonikka
-
harmonikka, haitari, hanuri, kurttu.
Esimerkit
Pianoharmonikkaa kuultiin konsertissa ensimmäistä kertaa.
Hän opetteli soittamaan pianoharmonikkaa itsenäisesti.
Pianoharmonikka on kiehtova soitin yhdistää.
Etymologia
Sama kuin 'pianohaitari'; yhdistetty sanoista 'piano' ja 'harmonikka'.
Käännökset
englanti |
piano accordion |
ruotsi | pianodragspel |
Läheisiä sanoja
piano, piano-oppilas, pianohaitari, pianoharmonikka, pianokappale, pianokonsertti