pidäke

substantiivi

  1. Jokin, joka estää toimintaa tai pidättelee.

    Pidäke antoi aikaa miettiä ratkaisuja.") "pidäkkeetön
Taivutus

yks. nom. pidäke, yks. gen. pidäkkeen, yks. part. pidäkettä, yks. ill. pidäkkeeseen, mon. gen. pidäkkeiden pidäkkeitten, mon. part. pidäkkeitä, mon. ill. pidäkkeisiin pidäkkeihin.

Synonyymisanakirja

pidäke

  1. tukkeuma, tukos, lakkauttaminen, sulkeminen, tukkeutuma, tukkeutuminen, pidätin, tappi, tulppa, jarru, hidaste, hillike, kahleet, ansa.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Turvallisuuspidäke toimii tehokkaasti.
Hän poisti pidäkkeen varovasti.
Ilman pidäkettä ovi avautuu liian helposti.

Etymologia

Johtuu verbistä pitää ja pääte -ake (tekee verbistä substantiivin).

Riimisanakirja

pidäke rimmaa näiden kanssa:

eläke, perhe-eläke, taiteilijaeläke, osa-aikaeläke, virkaeläke, osaeläke, kansaneläke, leskeneläke, lapseneläke

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

vastin-, pidätin, vaste

Läheisiä sanoja

pidike, pidin, pidot, pidäke, pidäkkeettömästi, pidäkkeetön

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro