pidike
substantiivi
-
Esine tai laite, joka pitää jotain paikallaan.
Käytin pidikettä pitämään papereita järjestyksessä.
Taivutus
yks. nom. pidike, yks. gen. pidikkeen, yks. part. pidikettä, yks. ill. pidikkeeseen, mon. gen. pidikkeiden pidikkeitten, mon. part. pidikkeitä, mon. ill. pidikkeisiin pidikkeihin.
Esimerkit
Pidike auttaa pitämään paperit järjestyksessä.
Käytin uutta puhelimen pidikettä autossa.
Pyyhetelineessä on vahva pidike.
Etymologia
Johdettu verbistä 'pitä—', joka tarkoittaa pitää esine paikallaan.
Käännökset
Liittyvät sanat
lampetti, lautasliinarengas, pidin, tuppilo