pihka
substantiivi
-
Tahmea ja usein hartsimainen neste, jota esiintyy tietyissä puissa.
Kuusen runkoon oli valunut pihkaa.
Taivutus
yks. nom. pihka, yks. gen. pihkan, yks. part. pihkaa, yks. ill. pihkaan, mon. gen. pihkojen pihkain, mon. part. pihkoja, mon. ill. pihkoihin.
Esimerkit
Kuusi eritti pihkaa runsaasti.
Pihka on vaikea puhdistaa vaatteista.
Hän tottui metsän pihkan tuoksuun lapsena.
Etymologia
Alkuperältään suomalais-ugrilainen sana, joka viittaa puiden erittämään tahmeaan aineeseen.
suomalais-ugrilainen kantakieli piska. Englanniksi resin
Käännökset
Slangisanakirja
-
pihkassa: ihastunut / rakastunut : Make on vielki ihan pihkas Lauraan.
Riimisanakirja
pihka rimmaa näiden kanssa:
meripihka, lapsenpihka, pirunpihka, hajupihka
Liittyvät sanat
meripihka, erittyä, ternimaito, eriteLäheisiä sanoja
pihistä, pihistää, pihiä, pihka, pihkaantua, pihkainen