piippu
substantiivi
-
Tupakointiväline, jolla savua hengitetään.
Vanha mies sytytti piipun.
Taivutus
yks. nom. piippu, yks. gen. piipun, yks. part. piippua, yks. ill. piippuun, mon. gen. piippujen, mon. part. piippuja, mon. ill. piippuihin.
Esimerkit
Hän sytytti piipun iltanautinnoksi.
Savupiipusta nousi tumma savu.
Isällä on vanha piippu perintönä.
Etymologia
Alun perin tarkoittaa instrumenttia tai työkalun osaa, viittaa kuvainnollisesti myös savukkeeseen.
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro piip, pohjoissaame biipu, ruotsi pipa. Englanniksi pipe
Käännökset
Slangisanakirja
-
knugu / snugu
-
piippu : piippu / huumepiippu
-
snaga : Se goisas täyttä häkää, mut snaga sil oli suussa.
-
snuggu
-
sngu
-
snukku
Sanonnat
"Kun miehellä on eukko, piippu ja tussari, niin sorhuu ei lopu."
"Kun on akka, piippu ja pyssy, on aina mitä rassata."
"On miehellä krassaamista: piippu, pyssy ja akka."
Riimisanakirja
piippu rimmaa näiden kanssa:
merenvahapiippu, tiilipiippu, haulipiippu, oopiumipiippu, vesipiippu, rauhanpiippu, tykinpiippu, kiväärinpiippu, pyssynpiippu
Liittyvät sanat
tupakka, tupakkakukkaro, kouransilmä, suoravartinen, käyrävartinenLäheisiä sanoja
piippaus, piippo, piippolakki, piippu, piippuhylly, piippuköynnös