pilke (2)

substantiivi

1. tuli, joka valkenee; kipinä

   Leirinuotion pilke syttyi iloisesti.

Taivutus

yks. nom. pilke, yks. gen. pilkkeen, yks. part. pilkettä, yks. ill. pilkkeeseen, mon. gen. pilkkeiden pilkkeitten, mon. part. pilkkeitä, mon. ill. pilkkeisiin pilkkeihin.

Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:

Synonyymisanakirja

pilke (2)

1. osanen, palanen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Pilke silmässä on aina tervetullut.
Pilkeen voi tunnistaa iloisesta ilmeestä.
Hänellä oli pilke

Käännökset

Läheisiä sanoja

pilkallisuus, pilkanteko, pilkata, pilke, pilkintä, pilkistellä