pintakelmu
substantiivi
-
Ohut kalvo tai pinnoite, joka muodostuu aineen pinnalle.
Maitoon muodostui pintakelmu, kun se jäähtyi huoneenlämmössä.
Taivutus
yks. nom. pintakelmu, yks. gen. pintakelmun, yks. part. pintakelmua, yks. ill. pintakelmuun, mon. gen. pintakelmujen, mon. part. pintakelmuja, mon. ill. pintakelmuihin.
Esimerkit
Pintakelmu suojaa elintarvikkeita pilaantumiselta.
Poista pintakelmu ennen tarjoilua.
Pintakelmu pitää ruoan tuoreena pidempään.
Etymologia
Yhdistetään 'pinta-' (pinta) ja 'kelmu' (film or membrane).
Käännökset
| ranska | cuticule (f) |
| saksa | Cuticula (f), Kutikula (f) |
| unkari | kutikula |
Läheisiä sanoja
pintajännitys, pintakarkaisu, pintakasvillisuus, pintakelmu, pintakerros, pintakiilto