puhekyvyttömyys
substantiivi
-
Tila, jossa henkilö ei pysty puhumaan tai kommunikoimaan ääneen.
Puhekyvyttömyys voi olla seurausta sairaudesta.
Taivutus
yks. nom. puhekyvyttömyys, yks. gen. puhekyvyttömyyden, yks. part. puhekyvyttömyyttä, yks. ill. puhekyvyttömyyteen, mon. gen. puhekyvyttömyyksien, mon. part. puhekyvyttömyyksiä, mon. ill. puhekyvyttömyyksiin.
Esimerkit
Puhekyvyttömyys voi olla sekä fyysistä että psyykkistä.
Hänen puhekyvyttömyys johtuu synnynnäisestä viasta.
Terapia voi auttaa puhekyvyttömyyteen.
Etymologia
'puhe' + 'kyvyttömyys' (the state of lacking ability), indicating the state of being unable to speak.
Käännökset
Riimisanakirja
puhekyvyttömyys rimmaa näiden kanssa:
virheettömyys, eleettömyys, ilmeettömyys, kiireettömyys, esteettömyys, siveettömyys, hengettömyys, järjettömyys, mielettömyys, ylettömyys
Liittyvät sanat
kuuromykkyys, aivosyntyinenLäheisiä sanoja
puhekupla, puhekyky, puhekykyinen, puhekyvyttömyys, puhekyvytön, puhelahja