puhina

substantiivi

1. Hiljainen tai vaimea ääni, joka syntyy esimerkiksi hengittäessä.

   Nukkuvan lapsen puhina oli rauhoittava.

Taivutus

yks. nom. puhina, yks. gen. puhinan, yks. part. puhinaa, yks. ill. puhinaan, mon. gen. puhinoiden puhinoitten puhinain, mon. part. puhinoita, mon. ill. puhinoihin.

Synonyymisanakirja

puhina

1. hölinä, lätinä, hyminä, sihahdus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Puhina kuului hakkuualueelta.
Hän heräsi oudoon puhinaan yöllä.
Puhina pelotti lapsia metsäretkellä.

Käännökset

Riimisanakirja

puhina rimmaa näiden kanssa:

pauhina, viuhina, kuhina, muhina, suhina, tuhina

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

puhevälit, puheyhteys, puheääni, puhina, puhista, puhjeta