punapää
substantiivi
-
Henkilö, jolla on punainen tai punertava tukka.
Punapää poika juoksi kentän poikki.
Taivutus
yks. nom. punapää, yks. gen. punapään, yks. part. punapäätä, yks. ill. punapäähän, mon. gen. punapäiden punapäitten, mon. part. punapäitä, mon. ill. punapäihin.
Esimerkit
Punapää tyttö istui nurmikolla.
Hän oli tunnettu punapää kylällä.
Punapää naurahti iloisesti.
Etymologia
Peräisin punainen (väri) ja pää (osa kehoa) -sanoista, tarkoittaen punaista tukkaväriä.
Käännökset
| englanti |
red-header, redheader |
| ranska | roux (m), rousse (f) |
| saksa | Rotkopf (m), Rotschopf (m), Rothaarige (m) (f) |
| kreikka | κοκκινομάλλης (m), κοκκινομάλλα (f) |
| italia | testarossa (f) |
| latina | rufus (m) |
| venäjä | ры́жий (m), рыжий (f), ры́жая, рыжеволо́сый (m), рыжеволосый (f), рыжеволо́сая |
Slangisanakirja
-
Punapää: Nordfors punaviini : Punapäätä löytyis, se on kaks kertaa Alkon hinta.
Riimisanakirja
punapää rimmaa näiden kanssa:
harmaapää, nuijapää, hurjapää, takapää, nahkapää, vikapää, lakkapää, olkapää, paskapää, paukapää
Läheisiä sanoja
punapuu, punapyökki, punapäinen, punapää, punaraitainen, punarinta