punoa
verbi
-
kudontatekniikka, jossa yhteen liitetään lankoja, naruja tai vastaavia
Mummo punoi kauniin korin.
Taivutus
yks. nom. punoa, yks. gen. punon, yks. part. punoi, yks. ill. punoisi, mon. gen. punokoon, mon. part. punonut, mon. ill. punottiin.
Esimerkit
Hän punoo kauniita mattoja käsin.
Anoppi opetti minua punomaan koriste-esineitä.
Pienet kädet punovat toisiinsa köynnöksiä.
Vaikka kohta heräisikin tästä kuorsahduksesta, ovat ne jo ehtineet punoa kokoon pitkän romaanin
Etymologia
Tulee suomensukuisista kielistä, merkitsee solmimista tai kutomista.
kantaurali puna; sukulaissanat karjala punua, pohjoissaame botnjat (twist), batnit (spin), unkari fon. Englanniksi spin
Käännökset
| englanti |
raddle, ruddle enlace, entwine, interlace |
| ranska | enchevêtrer, entrelacer, natter, tresser, construire, élaborer, échafauder |
| saksa | verflechten, flechten |
| venäjä | переплета́ть impf, переплести́f, сплета́ть impf, сплести́f, заплета́ть impf, заплести́f, плести́ impf |
| unkari | befon |
| italia | intrecciare, elaborare |
| puola | pleść impf, splatać impf |
| romania | împleti |
Liittyvät sanat
solmeilla, pajunvitsa, juonia, salajuoni, kavalaLäheisiä sanoja
punnitustarkkuus, punnitustulos, punnus, punoa, punoittaa, punoittua