puuntaimi
substantiivi
-
nuori puu, joka kasvatetaan taimitarhassa ennen maahan istuttamista
Päivän aikana istutimme sata puuntaimea metsään.
Taivutus
yks. nom. puuntaimi, yks. gen. puuntaimen, yks. part. puuntainta puuntaimea, yks. ill. puuntaimeen, mon. gen. puuntaimien puuntainten, mon. part. puuntaimia, mon. ill. puuntaimiin.
Esimerkit
Istutimme puuntaimen keväällä.
Puuntaimi kasvaa nopeasti.
Puutarhasta löytyi monta puuntaimea.
Etymologia
'Puuntaimi' muodostuu sanoista 'puu' ja 'taimi', tarkoittaen nuorta puukasvia.
Käännökset
Liittyvät sanat
varte, istukasLäheisiä sanoja
puunpilkonta, puunrunko, puunsuoja-aine, puuntaimi, puunto, puuntuhooja