räyskä (2)

substantiivi

1. Äänitehoste, joka kuvaa jotain hajoavaa tai rikkoutuvaa.

   Kuului kova räyskä, kun lasi putosi lattialle.

Taivutus

yks. nom. räyskä, yks. gen. räyskän, yks. part. räyskää, yks. ill. räyskään, mon. gen. räyskien räyskäin, mon. part. räyskiä, mon. ill. räyskiin.

Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:

Synonyymisanakirja

räyskä (2)

1. kalalokki (2).

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Räytä kuului kovaa räyskää katon päältä.
Hän pelästyi yllättävää räyskää.
Räyskä yllätti kaikki talossa oleskelevat.

Käännökset

Riimisanakirja

räyskä (2) rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

räyskiä, räyskyttää, räyskytys, räyskä, räystäs, räystäskorkeus