raakakivi
substantiivi
-
Prosessoimaton kivi, joka ei ole vielä hiottu tai muotoiltu.
Löysin rannasta kauniin raakakiven.
Taivutus
yks. nom. raakakivi, yks. gen. raakakiven, yks. part. raakakiveä, yks. ill. raakakiveen, mon. gen. raakakivien, mon. part. raakakiviä, mon. ill. raakakiviin.
Esimerkit
Löysin metsästä suuren raakakiven.
Raakakiven pinta oli rosoinen ja karhea.
Muinaiset taiteilijat käyttivät raakakiveä veistoksissa.
Etymologia
raaka + kivi
Käännökset
Läheisiä sanoja
raaka-ainevarat, raakakahvi, raakakakku, raakakivi, raakakopio, raakakuitu