radiopuhelu
substantiivi
-
Puhelu, joka käydään radiopuhelimen kautta.
Radiossa kuultiin tärkeä radiopuhelu pelastusoperaatiosta.
Taivutus
yks. nom. radiopuhelu, yks. gen. radiopuhelun, yks. part. radiopuhelua, yks. ill. radiopuheluun, mon. gen. radiopuhelujen radiopuheluiden radiopuheluitten, mon. part. radiopuheluja radiopuheluita, mon. ill. radiopuheluihin.
Esimerkit
Radiopuhelu katkaistiin häiriöiden vuoksi.
Radiopuhelu on usein lyhyt ja ytimekäs.
Keskustelimme tärkeitä asioita radiopuhelun välityksellä.
Etymologia
radiossa (from 'radio') + puhelu (from 'puhua', to speak)
Käännökset
Riimisanakirja
radiopuhelu rimmaa näiden kanssa:
puhelu, ulkolinjapuhelu, virkapuhelu, matkapuhelu, vastapuhelu, lähipuhelu, välipuhelu, satelliittipuhelu, ulkomaanpuhelu, kaksinpuhelu
Läheisiä sanoja
radiopeilaus, radiopuhe, radiopuhelin, radiopuhelu, radioputki, radioreportaasi