raivuri
substantiivi
-
Henkilö, joka käyttää viikatetta tai muuta työkalua raivaamiseen.
Metsän raivuri teki pitkää päivää.
Taivutus
yks. nom. raivuri, yks. gen. raivurin, yks. part. raivuria, yks. ill. raivuriin, mon. gen. raivurien raivureiden raivureitten, mon. part. raivureja raivureita, mon. ill. raivureihin.
Esimerkit
Paikalle saapui raivuri raivaamaan tien.
Metsässä työskentelevä raivuri tekee raskasta työtä.
Raivuri on tärkeä väline puunhakkuuoperaatiossa.
Etymologia
Perustuu verbiin 'raivata', joka tarkoittaa esteiden poistamista, mahdollisesti myös 'raivo' substantiivista johdettuna, kuvaa henkilöä, joka raivaa (esteiden poistaja).
Käännökset
Riimisanakirja
raivuri rimmaa näiden kanssa:
kaivuri, traktorikaivuri, laivuri, rannikkolaivuri, saaristolaivuri
Läheisiä sanoja
raivotauti, raivotautinen, raivotila, raivuri, raja, raja-aita