rakoilu

substantiivi

1. Prosessi, jossa jossakin muodostuu rakoja.

   Maaperän rakoilu johtui kuivuudesta.

Taivutus

yks. nom. rakoilu, yks. gen. rakoilun, yks. part. rakoilua, yks. ill. rakoiluun, mon. gen. rakoilujen rakoiluiden rakoiluitten, mon. part. rakoiluja rakoiluita, mon. ill. rakoiluihin.

Synonyymisanakirja

rakoilu

1. halkeilu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Rakoilu osoitti esineen vanhentuneen.
Suhteen rakoilu oli surullista.
Seinien rakoilu johti korjaustarpeeseen.

Käännökset

Riimisanakirja

rakoilu rimmaa näiden kanssa:

makoilu, pakoilu, vakoilu, vastavakoilu, sotilasvakoilu, teollisuusvakoilu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

rako, rakoilematon, rakoilla, rakoilu, rakoinen, rakolista